Vuokrausta ja vuokrausta

Taloa vuokrataan ja taloa vuokrataan. Saksaksi tämä varmasti voitaisiin ilmaista jotenkin tarkemmin "mieten und vermieten", mutta suomeksi vain vuokrataan. Tänään olemme saaneet tarjouksen ensimmäiseltä potentiaaliselta vuokralaiselta nykyiseen kotiimme ja toisaalta lähetin juuri parikymmentä lisätietokyselyä wieniläisille välittäjille. Ehkäpä tässä sitten kohta ollaan sekä vuokralaisia että vuokranantajia.

Asuntosurffausta

Parin viimepäivän aikana olemme tutustuneet itävältalaisiin kodinhakukoneisiin.
Hakukonesurffaus on osin salapoliisityötä: sama asunto voi olla samassa hakukoneessa 1-7 kertaa, koska samalla asunnolla voi olla 1-7 eri välittäjää samanaikaisesti. Olen istunut iltaisin koneen ääressä vertailemassa olohuoneen ikkunasta näkyvää maisemaa...onko tämä nyt sama kuin edellinen vai naapuri tai ihan muu?

Tarjontaa tuntuu onneksi olevan melko monipuolisessti senkin jälkeen kun (oletetut) päällekäisyydet on saanut suodatettua pois. Ja ainakin netissä olevien kuvien ja kuvausten perusteella muutama asunto tuntuisi ihan muuttokelpoiselta. Todellisuus paljastuu viimeistään joulukuun asunnonvuokrausmatkalla.

Inventaario

Muuttamisessa on se hyvä puoli, että se pakottaa analysoimaan kaiken nurkkiin kertyneen tavaran. Toistaiseksi olen tyhjentänyt kaappeja pikkuhiljaa, tahti varmaankin kiihtyy tammikuuta kohden. Poisto-osastolle kuuluu myös joitain huonekaluja: olemme vihdoin päättäneet luopua suurehkoista kaiuttimistamme ja samaa tietä ovat menossa kenties myös työpöytä ja keittiön ruokapöytä.

Vastaavasti ostoslistaakin on kertynyt. Wienissä on onneksi Ikea, josta löytänemme aikanaan lisätäydennystä kalusteisiin. Lasten vaatevarastoa sen sijaan täydennetään kuumeisesti jo täällä Suomessa. Vierailu wieniläispuistoon osoitti, että säänkestävät ulkovaatteet ovat todellakin pohjoismainen keksintö: paikalliset tytöt leikkivät puistoissa farkkumekoissa ja valkoisissa sukkahousuissa. Lokakuussa. Eikä niillä ollut edes hanskoja.

Tutustumassa Wieniin

Vietimme Jaskan ja Kertun kanssa työntäyteiset kolme päivää Wienissä. Keskiviikon iltalento oli hyvä valinta, ehdimme majoittautumaan mukavasti ennen torstain ja perjantain kaupunkikierroksia.

Jaskan työpaikka oli järjestänyt meille ulkomaalaisten muuttoihin erikoistuneen oppaan, jonka kanssa ajelimme torstaiaamupäivän ympäri sateista Wieniä. Tutustuimme kolmeen erityyppiseen asuntoon ja samalla kolmeen asuinalueeseen. Näkemistämme asunnoista mikään ei toistaiseksi kolahtanut, mutta asuinalueista pääsimme heti yhteisymmärrykseen: toispuoljokkee eli alueille 21 tai 22 ei meitä kiinnosta lähteä. Nuo osat ovat uusinta Wieniä, pääasiassa 1960-luvun jälkeen pelloille rakennettua lähiötä, jonka katukuvassa tuntuivat vuorottelevan asuinalueet, pienteollisuus ja valtavat kauppakeskukset. Meillä on alkamassa ainutkertainen jakso kun asumme vanhassa eurooppalaisessa kaupungissa, joten tuntuu luontevammalta etsiytyä myös vähän vanhemmalle alueelle. Niinpä alkuperäinen ajatuksemme alueista 18 tai 19 vahvistui. Siellä näytti olevan selvästi tiheämmässä myös leipomoita, ravintoloita, kauppoja, kahviloita ja siellä täällä hyvinhoidettuja isoja puistoalueita leikkipaikkoineen.



Aamupäivän opastetun kierroksen jälkeen kävimme pikalounaalla hotellin lähellä olevassa kulmakonditoriassa, jonka jälkeen Jaska suuntasi tulevalle toimistolleen muutamaan tapaamiseen. Tyttöjen parin tunnin ostoskierros typistyi yhteen kauppaan, sillä syystä tai toisesta Visa ei pelittänyt, eikä into/energia riittänyt onnen kokeilemiseen useammassa putiikissa (myöhemmin se onneksi toimi taas). Niinpä kävimme Kertun kanssa huilimassa hotellilla ennen kuin menimme Jaskaa toimistolle vastaan. Illalla oltiin kaikki aivan poikki kaikesta uudesta päivän aikana tulleesta tiedosta ja englannin, saksan ja suomen sekamelskasta. Ilo on kuitenkin huomata, että koulusaksa taipuu melkein 10 vuoden tauonkin jälkeen ainakin lähes kaikkiin arkitilanteisiin.

Perjantaina sää oli edellispäivää selkeämpi ja suosi hyvin omatoimista kaupunkikiertelyämme. Agendalla oli lähempi tututuminen Luoteis-Wienin kaupunginosiin ja Wienin julkiseen liikenteeseen. Ajelimme ensin ratikalla 16. kaupunginosan turkkilaiskorttelien läpi ylös kukkuloiden juureen, josta selvästi alkoi hienompi osa 16. aluetta - jopa niin hieno, että päätimme jatkaa suosiolla pohjoisen suuntaan. Kävimme vielä aamupäivän aikana 17. ja 18. kaupunginosissa, joista molemmista löytyi mukavannäköisiä katuja. Samalla koetimme paikallistaa lähikauppojen, -leipomoiden ja -leikkipuistojen sijainnin sekä julkisen liikenteen
palvelut. Leikkipuistot tuntuvat Wienissä olevan paljolti suurempien puistojen osina, kävelimme Pötzleinsdorfer Schlossparkissa ja Türkenschatsparkissa, jotka molemmat vaikuttivat uudenkin retken arvoisilta.

Türkenschatsparkissa oli myös pieni ja täpötäysi ravintola, jossa söimme lounasta. Samalla tuli pieni saksan oppitunti: jos tarjolla on jotain mitä et täysin ymmärrä, voi lounaslautasella kalan ja perunasalaatin sijaan olla paistettua pappilan hätävaraa ja luumuhilloa. Ilmeisestikin Keisarin herkku (Kaiser jotain) nimellä kulkeva annos oli kyllä hyvää, mutta suomalaiseen makuun ehkä hitusen makeaa lounasruokaa.

Lounaan jälkeen matkasimme lähes suorinta reittiä takaisin hotellille oikomaan jalkojamme. Kerttukin oli onnellinen päästessään vähäksi aikaa pois rattaista lattialle ryömimään. Mustat renkaat tytön silmien ympärillä valitettavasti tummenevat, ei tämä kieltämättä ole ollut mikään lasten unelmaloma...

Lepotauon jälkeen vuorossa oli 19. kaupunginosa. Ilmeisestikin Wieniä ennen ympäröineistä kylistä koostuva kaupungin pohjoisosa sai toistaiseksi korkeimmat arviot perheen sisäisesä arvoasteikossa. Vanhat kyläkeskukset tuovat 19. osaan mukavaa kotoisuutta. Lepotauon aikana tehty pikahaku Oikotien itävaltalaisversiolla kertoi, että 19. kaupunginosaan rakennetaan myös uusia asuntoja, joten tarjonta on ehkä hieman muita kaupunginosia monipuolisempaa. Parin tunnin vaelteluun kuluikin sitten loput perjantain päivänvalosta sekä lähes kaikki jäljellä ollut energia. Kaupunginosakierroksen lopuksi suuntasimme kylään tulevien maantieteellisten
lähisukulaistemme luokse ja saimme vielä aimoannoksen käytännön kokemuksia Wienissä asumisesta ja etenkin sinne muuttamisesta.

Lauantaiaamuna olikin sitten aika pakata matkalaukut ja valmistautua kotimatkaan. "Jo
perinteeksi" kolmen päivän reissumme aikana muodostuneen aamukävelyn pääkohteet olivat vielä jätskikioski (kyllä, se on auki klo 8 lauantaiaamuna) ja karttakauppa, josta Jaska osti vielä muutaman Wienin kartan aikaisempien jatkoksi. Lentokentältä löysimme vielä Otolle pienoiskokoisen wieniläisratikan, joka oli varsin mieluinen tuliainen.

Jalat olivat reissun jäljiltä kipeät vielä sunnuntaiaamunakin, mutta kaikenkaikkiaan kannatti käydä. Monet asiat tulivat aiempaa konkreettisemmiksi ja ennen muuttoa hoidettavien asioiden lista piteni roimasti. Onneksi tässä on vielä jokunen kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon.